Kuten kaikki tietävät eilen oli aprillipäivä ja epäilykseni heräsi, että minua aprillataan!
Tämän aprillipäivän tulen kyllä muistamaan ikuisesti! Ensimmäinen oma kasvattini, Maliskan Elly, sai SERTIN ja oli vielä ROPpi.
Olin Ellyn kanssa Polvijärvellä ryhmänäyttelyssä. Paras uros oli odotetusti Kinnusen Heinin Väiski ja en ollut hirveen yllättynyt siitäkään että tuomari valitsi Ellyn parhaaksi nartuksi. Tuomarina oli Raimo M Viljanmaa joka Kajaanissa antoi Ellylle ERI.n ja Sa.n. Polvijärvellä nartuista vain Elly sai ERI.n.
ROPpi kehässä siis kisasivat Väiski ja Elly ja minä olin kyllä sijoituksesta aivan varma jo kehään mennessä! En siis todellakaan odottanut Ellylle ROPpiruusuketta. Se VPS olisi meille riittänyt! Aivan piti tuomarilta tarkistaa, että eihän tämä ole aprilliä mutta ei kuulema ollut!
Tässä kehän pönötyskuva.
Roppi-kehän pönötykset
Ryhmäkehässä ei tullut sijoitusta
Ryhmän parhaat
Kotonakin piti vielä pönöttää
Enpä uskonut lauantai aamuna, kun matkaan läksimme SBJ.n vuosikokoukseen ja päänäyttelyyn Kajaaniin, että PN-kehään Ellyn kanssa pääsemme! Niin vain kävi, että Elly sai ERI ja SA.n, sekä sijoittui avoimessa luokassa toiseksi joten PN-kehä paikka oli meidän! Ainahan sitä pitäisi lähteä kisoihin sillä periaateella että voitosta taistellaan, mutta päänäyttelyssä jo PN-kehään pääsy on meille voitto! Vaikka emme pääseetkään neljän sijoitetun juokkoon olen erittäin tyytyväinen Ellyyn ja myös Unelmaan joka sai EH.n!
Maanantai menikin nukkuessa ja palautuessa rankasta viikonlopusta 
.
P-K.n beagleyhdistyksen pilkimestaruudesta kisattiin Kivilammella pilvipoutaisessa, ajoittain tuulisessa, säässä. Muukaan oli uskaltautunut reilut 20 henkilöä. Sarjoja oli 4, yleinen miehet, yleinen naiset, sekä veteraanimiehet ja -naiset. Nuortensarjassa ei ollut osanottajia.
Edellisenä iltana kävin etsimässä autotallista pilkkivälineeni, pari vapaa ja pilkkikukkaro, jossa näytti olevan pystypilkkejä ja vormustoita, jos vavoissa olevat välineet pettää. Pilkkireppu oli valmiiksi apukeittiössä kun myös metsärepun virkaa hän hoitaa ja en vielä ollut sitä "tyhjentänyt". Myös kaira näytti olevan autotallissa jonka sitten ukko oli aamulla huolehtinut mukaan. Menomatkalla kävin pari toukkapurkkia marketista.
Jo aamukahvilla käytiin sanallista taistelua mestaruudesta ja itsekukin vannoin omien kikkojensa sekä välineidensä puolesta. Varsinkin edeliisten kausien mestarit olivat varustautuneet hyvin ja jopa erilaisia syöttivaihtoehtoja näytti heillä olevan.
Kun virallinen pussien jako oli ollut, saimme luvan siirtymiseen jäälle. Jäällä olikin varsin hyvä kävellä sillä Olli kävi edellisenä päivänä ajamassa moottorikelkalla jälkeä ja nyt jälki kantoi. Suurin osa pilkijöistä siirtyikin hetimiten lammen lähes kauvimmaiselle nurkalle ja jäivät myös sinne pilkittämään.
Minä jäin aivan saunarantaan muutaman muun kanssa. Sain vain sormenmittaisia ahvenia vaikka tein reikiä useita. Pikkuhiljaa siirryin ja siirryin vastarantaa kohti. Sinikalle huikkasin vielä mennessä, että eikös ne aina suuret kalat ole vastarannalla. Matkaa oli varmaankin alta 100m. Sieltä sitten sain 6 "pannukarkeaa" ahventa joista suurin painoi 320g joilla irtosi naistensarjan voitto sekä koko yhdistyksen mestaruus.
Vasenmalta veteraaninaisten voittaja Sinikka Eskelinen, yleisen sarjan Pehkonen ja mie.
Kävimme Enon ryhmänäyttelyssä Unelman, Ellyn ja "kepon” kanssa. Mielestäni me tytöt selvisimme näyttelystä hirveen hienosti mutta ”kepo”kyllä joutaa vaihtoon, koska Hän ilmeisesti meinasi unohtaa meidän mukana olon!
Hyvissä ajoin olimme paikalla, ilmoitin koirat ja ilokseni totesin, että kehässä on hyvät matot vaikkakin kehä oli pienehkö, mutta niinhän se tahtoo näissä sisänäyttelyissä aina olla! Sitten kävin tytöt autosta ulkoilemaan ja siellä sitä ulkona sitten pöllötettiin jopa niin pitkään, että viimeinen uros oli kehässä kun Unelma sylissä ryntäsin sisälle!
Käsittääkseni KEPOn tehtävä oli tulla ilmoittamaan mulle milloin tulemme sisälle ja samalla myös ottaa toinen koirista, mutta eipä sitten tullut! Ihmettelin ulkona ajan kulumista, mutta luotin siihen, että kyllä se kohta tulee meitä hakemaan. Kahden koiran kanssa oli aika mahdoton päästä salin perällä olevaan kehään.
Sitten ovesta tuli joku beagleuroksen kanssa arvostelu paperi kourassa. APUA! Onneksi Rajavuoren Jari seisoi oven lähettyvillä joten Ellyn hihna hänelle, Unelma kainaloon ja sisälle. Nappasin Unelman kepon syliin ja juoksujalkaa hakemaan Elly. Ripeästi näyttelyhihna Unelmalle, numerolappu rintaan ja kupla otsassa kehään. Läheltä piti että ei myöhästytty ja kepo vaan ihmetteli, että missä myö ollaan kun ei älytä pitää huolta vuorostaan.
Joten meillä on auki ”KEPOn” paikka seuraaviin näytelmiin. Vapaaehtoiset voivat ilmoittautua, että minun ei tarvitse näyttelypaikalla ruveta määräilemään ketään kyseiseen virkaan, kuten jouduin Enossa tekemään. Kiitos Jari ja Asko
Näyttelyyn oli ilmoitettu 17 koiraa joista pari oli jäänyt pois. Junioritytöissä esiintyi neljä beagleä ja me jouduimme juoksemaan edellä, mutta hyvin Unelma juoksi ja malttoi jopa seisoa kohtuullisen hyvin paikallaan.
Arvostelu: Kevyesti liikkuva, mittasuhteiltaan oikea, kaunispäinen narttu. Hivenen kevyt alaleuka, hyvä runko, sopivan voimakas raajaluusto, niukahko kinnerkulma. Hyvä karva ja väri, samoin luonne. EH/2.
Ellyllä taas oli sellainen päivä, että mamma olisi saanut laitaa sen vaikka solmuun, niin sinnähän olisi pysynyt. Iloisuutta kaipaan Ellyn esiintymiseen vaikka lopputulos olikin hyvä.
Arvostelu: Hyvin liikkuva, hyvät mittasuhteet, hyvä nartun pää, kauttaaltaan erinomainen rakenne. Kolmivärinen, hyvä karva, miellyttävä luonne. ERI/2, SA, PN3.
Myös Ellyn sisko, Emly, suoritti ekan esiintymisensä kehässä saaden EH/3.
Olen erittäin tyytyväinen Unelman ja Ellyn esiintymiseen kehässä, sekä heidän käyttäyttymisensä näyttelypaikalla. Aivan liikaakin olisivat olleet kaikkien kavereita, mutta yritin parhaani mukaan pitää tytöt kaukana muista koirista, kun en halua mitään pöpöjä tuomiseksi. Kennelyskäähän on ollut aika paljon liikkeellä tänä talvena.
Päänäyttely Kajjjaanissa 25.3. on seuraava mihin olen Unelman ja Ellyn ilmoittanut
Ukko, jänis ja Unelma
Eipä olisi kausi enää voinut paremmin loppua, sillä tänään Unelmalle saatiin EKA KAATO!
Kohtuullisen hyviä hakuja ja ajoja Unelmalla on kauden aikana ollut useita, mutta se kaato jäi "viime tippaan". Tänään Unelma pääsi jahtiin ukon, Jukan ja Miikan kanssa, joka sitten onnistui ampumaan jäniksen.
Ukko kertoi, että aamupäivällä Unelma ajoi n 3h ja sitten he olivat pois päin lähdössä, kun koira löysi tieltä jäniksen jäljet ja taas mentiin. Yli 1,5h oli ajanut ennen ampumista ja 15min päästä oli tullut kaadolle! Huippuhomma:)
Kyllä se uuninkylki on mukavasti lämmittänyt pakkastalvena pikkukoiria ja emäntääkin! Metsäpäivät ovat jääneet vähiin, eikä niitä loppu kauteenkaan enää montaa tule, sillä Marikolla ja Ellyllä on juoksut ja kohtahan ne tietenkin alkaa myös Unelmalla!
Viimme lauantaina olin Unelman kanssa metsässä ja olen todella tyytyväinen pikkuneitin toimintaan. Klo 7.50 koira irti ja gepsistä näin 8.07, että ajo on varmaankin lähtenyt n.250-300m autolta. Pitkän puhelun puhui ja sitten seuraamaan ajoa joka kulki 300-900m autolta. Kerran ajo kävi n.150m mutta takaisin tiheälle kuusikolle ja vaaramaisemiin meni! Lunta meillä on n 60-75 cm joten raskasta on liikkuminen metsässä.
Ajattelin itsekseni, että jos 3h on Unelma pupun perässä, niin voimme hyvillä mielin lähteä kotiin 
. Klo 11.10 aloin "pillittää" Unelmaa ja tässä vaiheessa olin "päässyt" ajouraa pitkin n.180 paikasta missä Unelma oli selvittelemässä hukkaa. Gepsistä seurasin, kun Unelma alkoi tulla lähemmäski minua! Jippii, kyllä emäntä oli iloinen ja kehui koiraansa, kun se tuli autolle mahtava jäämöykky pannassa! Matkaa gepsiin oli kertynyt 7,86km ja aikaa meni 3tuntia 35min.
Tosiaankin, niin on ollut kylmää, että TIKKA jäätyi tolppaan vaaliyönä! Enhän minä tietenkään pysty tarkkaa kuolinsyytä määrittelemään, mutta siellä se tolpassa oli kuoleena vuorokauden ja sitten tuulisena yönö putosi alas.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin voi tehdä tarkemman lajianalyysin, minulle tämä on vain TIKKA!
Näyttelyharjoitukset on myös aloitettu kotioloissa ja eiköhän sitä myös metsästysseuran nimissä ensi kuussa aloitetaan. Torstai-iltana ja kello 18.00 olisi tarkoitus kokoontua. Paikka on vielä avoinna ja eka kokoontuminen ehkä 7.3 (säävaraus).
Mikkosen Mona kutsui meitä beaglen omistavia naispuolisia FB-kavereitaan viettämään rentoutus viikonloppua Kangasniemen erän majalle.
Tarkoitus oli tietenkin ajattaa koirilla jänistä, mutta yläpihan herra oli toista mieltä ja pakkanen vain paukkui nurkissa, emmekä pääseet kuulemaan kunnon jänisajoa. Pienen pätkän kettu kuitenkin Remu ja Nooa ajoivat, mutta onneksi nekin saatiin kiinni aika nopeasti, sillä silloin oli pakkasta lähes -20.
Minä olin reisussa kaikkien meidän kolmen koiran kanssa, Marikon, Ellyn ja Unelman. Monalla oli mukanaan Remu ja Vornasen Annella Tyyne. Titi Rolin tuli Iineksen ja Minna Korhonen Nooan kanssa Espoosta. Oinosen Sirpa Oosan kanssa Juvalta. Mukana oli 6 naista ja kahdeksan beagleä. Kuvasta puuttuu Mona joka on kameran takana.
Kun emme päässeet metsään, niin käytimme ajan mielenkiintoisten keskustelujen merkeissä. Keskustelimme ainakin beaglen terveydestä, rakenteesta, jalostuksesta, luonteesta ja metsästyksestä, unohtamatta koiran esittämistä näyttelyssä. Tästä saimmekin varsin mieleenpainuvan esityksen Annen ja Monan toimesta.
Koirilla näytti olevan myös mukavaa keskenään ja pakkasesta huolimatta kirmasivat ne vähän väliä saunan taakse järsimään hirven selkärankaa, jonka metsästäjät olivat sinne jättäneet. Etenkin Unelma sekä Tyyne viihtyivät ulkosalla, kun toiset jo tulivat lämmittelemään mökkiin.
Marikoa en uskaltanut laskea irti ulkona edes tutkapanta kaulassa ja samoin Oosan kohtalona oli ulkoilla vain hihnassa mutta muut olivat ulkona vapaana. Pari kertaa jouduin "pillittämään" Unelmaa ja jostain päin se sitten ilmestyikin takaisin pihaan.
Toivottavasti saamme kutsun myös ensi syksynä tapahtumaan:)
Sää suosi ulkoilua loppiaisen aikaan täällä "LänsiSiperiassa". Pieni lumisade ei haitannut vaan siitä oli pikemminkin hyötyä kun edellisen päiväiset jäniksenjäljet olivat kadonneet ja oli vain yöjälkiä. Vaikka ilmatieteen laitos pelotteli pakkasella ei ne paukkupakkaset tänne saakka yltäneet vaan alin lukema oli -7. Kolmena päivänä koirat pääsivät metsään ja saivat myös vaihtelevasti ajettavaa. Muutaman jäniksen onnistuimme näkemään mutta ampuma etäisyydelle ei päässyt kukaan. Tämä ei suinkaan johdu koirien huonoudesta vaan siitä että passimiehet "jättivat" passipaikkansa ja hortoilivat jossakin 
tai sitten ei oltu valmiina ampumaan 
, pyssy olkapäällä kun jänis hyppii lähes syliin 
. Saalista ei siis tullut mutta liikuntaa ja raitista ulkoilmaa hyvässä seurassa siitäkin edestä. Aineellisiin vaurioihin voidaan laske Essyn kadonnut ajoliivi sekä yksi matto keittiöstä ja henkisiin yksi auton hinaus ojasta/penkasta tielle.
Keittiössäkään ei tarvinnut olla yksin
Mariko ilmaisee mielipiteensä tarjoilun hitaudesta
Pientä tönimistä havaittavissa, kun Demi yrittää kiilata eturiviin
ISTU
Herkkuja riitti kaikille ja tarjoilijan sormet ovat tallella
Uskomattoman hyvin tulivat beaglet Tara, Mariko, Elly, Essy, Unelma ja bretagnenbassetti Demi toimeen keskenään jopa ruoka-aikaan.
Kiitokset Eijalle ja Terolle lupsakkaasta Loppiaisesta ja viimmeistään ensi syksynä mennään yhdessä metsään 
ja katse tulevaan!
Syksy oli metsäreissu ja ajokoe täyteinen, vaikka meillä ei omilla koirilla päästykään osallistumaan kokeisiin. Harjoiteltu on kyllä siitäkin edestä. Ellylle kertyi 38 metsäreissua, Unelmalle 31 ja Marikolle 29 syksyn aikana.
Tavoitteena oli saada nopeita ylösottoja sekä hyviä, pitkiä ajoja koirille ja ainakin Marikon osalta se liiankin hyvin täyttyi. Mariko sai joka reissu jäniksen liikeelle ja vaikka syksyllä lupasin sille ampua jokaisen jäniksen joka eteen sattuu, niin "pakko" oli välillä pitää taukoa. Luukin jo, että jäniksen menee liian vähiin, mutta väärässä olin. Kun lumikelit tuli, totuus paljastui ja jäniksiä on edelleenkin paljon meidän aluella!
Myös Elly on kehittynyt alkusyksystä. Kylmähaku on edelleen hakusessa mutta kun jälki löytyy Elly työskentelee aivan kohtalaisesti. Alkusyksystähän Elly meni mieluummin koppiin ja katseli sieltä ikkunasta, kun pakkasimme autoa metsään lähtöä varten. Nyt se on menossa autoon omatoimisesti
Unelma on myös löytänyt useita jäniksiä ja pöläytellyt niitä vaihtelevasti.
Olen käyttänyt Unelmaa aivan yksin metsässä ja antanut sen touhuta siellä omia juttujaan. Välillä se on pyörinyt aivan lähellä nuotiota, mutta vastaavasti joskus lähtenyt muutaman sadan metrin päähän. Sitten kun se jänis on ollut ylhäällä, niin ei ole mamma enää kiinnostanut pätkääkään ja tosi kiitettävästi on pysynyt myös hukan selvityksessä.
"Beagletyskavereiden" kanssa olemme tehneet useita mieleen painuvia metsäreissuja kauden aikana ja niitä on tarkoitus jatkaa heti ensi viikonloppuna, kun Marikon tytär, Essy, saapuu vieraaksemme laumoineen.
Tästä on hyvä lähteä uuteen vuoteen. Marikon jalka kestää lyhyet metsäpäivät kuten eilen n 6,5 h . Elly ja Unelma jatkaa haku- ja ajoharjoittelua olosuhteiden sallimissa puitteissa ja töitäkin minulla olisi tarkoitus tehdä käsitöitä unohtamatta.
Lisäksi sitä pitäisi muutamassa näyttelyssä pyörähtää Unelman ja Ellyn kanssa. Ainakin päänäyttelyyn Kajaaniin suunnittelen lähtöä, mutta mukaan lähtevä koiramäärä on vielä avoin.
