Me mietimme pitkään, lähdemmekö ollekaan, sillä koko päivän oli satanut ja illallakin oli pilvistä ja menomatkalla satoi. Onneksi sää sitten selkeni ja päätimme osallistua mässäriin.
Minua vähän pelotti, koska siellä oli paljon niitä isoja "sakemanneja". Jostain syystä ne lähes aina haukkuvat minua ja minä tietenkin niitä! Siellä oli myös meidän kivoja koirakoulukavereita. Niitä ei tarvitse pelätä ja leikkiä haluaisimme, mutta meidän mammat ei anna kuin vähän haistella toisiamme.
Me osallistuimme pienten koirien 9kk-15kk sarjaan. Saimme sinisen nauhan ja olimme sarjamme sinisten paras. Pääsimme lopussa pidettävään Best in Show kilpailuun. Loppukilpailussa oli sekä punaisten että sinisten nauhojen sarjojen parhaat, lähes 20 koiraa. Sijoituimme hienosti kolmanneksi!
Yleensä minä nuolen mamman naaman, mutta nyt se pussaili minut! Oli niin onnessaaan, kun minä olin ollut niin nätisti ja varsinkin Best in Showssa ylittänyt aivan itseni. Se ei kyllä pidä paikaansa, sillä mamma ei vielä tiedä kaikkia minun kykyjäni. Jes-jes!
Saimme palkinnoksi raksuja, luun, ruusukkeen ja pokaalin. Luu oli paras palkinto ja onneksi mamma ei sitä kaapiin laittanut, vaan minä sain sen syödä. Ritkekin sai luun, kun oli kotona joutunut olemaan. Se on kyllä sen oma vika. Mitäs ei halua esiintyä näyttelyssä, sillä minusta siellä on kivaa. Minun palkintoraksut kyllä Ritkelle kelpaa. Vois hankkia itse omat raksunsa!
Toivoo: Väsynyt, mutta onnellinen Friidu