Kun ei nuo meidän tytöt saanut aikaiseksi mitään kerrottavaa tänään. Minä en päässyt mukaan, kun minun tassu on mamman mielestä kipeä! Siitä tuli perjantaina verta ja en minä antanut mamman tutkia sitä kunnolla, kun pelotti, että siihen sattuu ja muutenkin suututti, kun piti taas kesken lopettaa pupun ajo!!!

Olimme viimme perjantaina metsällä, koko porukka ja lisäksi vielä naapurin Kari ja Reetu, meidän mökillä. Menimme isoon saareen, joka on aivan meidän mökin lähellä. Karin ja Reetun metsästys maat on siellä. Me pojat (ukko, Kari, Reetu ja minä Ritke)jätettiin sitten naisväki (mamma, Friidu ja Mariko)saaren toiseen päähän, että eivät ole sotkemassa minun työskentelyä!

Minä löysinkin aika pian pupun ja ajoin sen Friidun eteen! Friidu oli kuulema etsinyt myös hyvin, mutta minä sen pupun taas löysin.  Sitten me yhdessä sitä pupua ajettiin. Sitten pupu hävisi ja Friidu menikin välillä takaisin mamman luokse. Minä löysin sen taas ja ajo jatkui. Sitten kyllä pupu hävisi taas minultakin ja en millään meinannut sitä löytää, kunnes hoksasin, että se on mennyt yhden mökin ison laiturin alle. Haukuin niin vimmatusti ja lopulta ukko ja Kari tuli sinne Friidun ja Marikon kanssa.  Friidu yritti auttaa minua, mutta ukko ei antanut meidän mennä sinne laiturin alle. Lähdimme pois ja pupu jäi sinne.

Heti kun pääsin pujahtamaan menin takaisin ja kaivaiduin laiturin alle. Mammalle ukko ja Kari oli sanonut, että ei siellä mitään jänistä ole.  Mamma oli sanonut niille, että uskoo kyllä tässä asiassa minua eikä ukkoja. Sitten mamma tuli sinne laiturille ja tietenkin Friidu ja Mariko oli sillä mukana. Mamma näki jostakin raosta sen pupun ja se huusi ukoille, että kyllä täällä on pupu! Laiturin alla vaan oli niin vähän tilaa, että minä en päässyt käsiksi siihen pupuun kun en millään sopinut menemään eteen päin. Sitten tuli Mariko ja se meni ketterästi sen pupun luokse ja pupu lähti sitä pakoon ja pois laiturin alta. On siitä joskus hyötyä pienestä koostakin. Minä läksin heti sen perään ja ajo jatkui....

Mariko oli jäänyt tutkimaan vielä laiturin luokse niitä pupun hajuja. Mamma oli kehunut sitä reippaaksi tytöksi ja niihän se olikin. Mariko näki siis oikean pupun ja läheltä. Eikä se ainakaan sitä pelännyt ja pupun hajut oli sitä kiinostanut. Hyvä tyttö! Kyllä sinusta vielä pupukoira tulee!

Friidu jäi siinnä laiturin alta lähdössä tosi paljon jälkeen. Sekin oli tutkinut sitä laituri vielä kauan. Ei varmaankaan nähnyt, kun se pupu niin kiireellä sieltä läksi.

Minä ajoin sitä pupua monta lenkkiä, mutta kun passimiehet sykyili edestakaisin ja oli aina väärässä paikassa kun ajo meni, niin ei sitten saatu sitä pupua nurin!

Päivän kuvat:

Aamulla Friidu ja Reetu odottaa lähtöä.

Mariko kuuntelee, kun minä ajan pupua , sekä ihmettelee haulikkoa (joka ei ole ladattuna)

Ukko ja Kari makkaran paistossa. Ei kuulema ollut Mariko ja Reetu saanut makkaraa, vaikka kuinka kauniisti olivat pyytäneet!

Marikon saalis oli pehmolelu, mutta senkin se joutui jättämääm sinne mökin pihaan mistä se sen otti.

Huomenna on edessä kamala päivä! Mulla on lääkärissä käynti, kun on korvat vuotanut, mutta nyt ne on kyllä ok, kun on ollut se lääke kuuri. Sitä tassuakin kuulema pitää näyttää ja verikokeet otetaan. APUVA. Friidulla on rokotus, joten yhdessä me sinne sitten lähdetään. Hyvää yötä! Ritke