Olin tänäänkin metsässä ja pupun kanssa piilosilla! En löytänyt sitä ollenkaan, vaikka etsin 3,5 tuntia. Kylläpä se oli löytänyt taas hyvän piilopaikan. Olimme aivan uudessa maastossa ja sinne me menemme vielä uudestaan. Kyllä minä sen veilä sieltä löydän. Siellä on laavu ja nuotiopaikka. Mamma söi siellä eväänsä ja paistoi makkaraa. Ei antanut minulle, vaikka kiltisti odotin.

Tämän päivän saalis oli herkkutatit....

Harvinaista, että näin kauniit tatit löytyy lokakuussa. Ompahan jotain pannulle pantavaa tänäänkin, vaikka en minä niistä pidä. Saa mamma ja ukko syödä ne.

Viikon loppuna minäkin löysin su-aamuna nopeasti pupun. Hakuun meni vain n. 15 min ja ajo ei tainnut kestää sitäkään. Ajoin sen pupun kyllä Mikan eteen, mutta kun PikkuMariko oli siellä ja Mika ei voinut ampua pupua. Mariko ajoi sen takaisin metsään ja vaikka me tytöt sitä kuinka etsittiin, ei me sitä enää löydetty!

Ritkellä oli ollut eka ajossa rusakko. Mika näki sen, mutta oli liian kaukana ampua. Rusakko juoksi ison lenkin ja sitten se lähti, niin että mamma ja ukko kävi Ritken jostain kaukaa ison tien takaa hakemassa autolla!

Kun Ritke tuli sitten autokyydillä takaisin meidän luokse, se lähti heti metsään ja löysi sen meidän kadottaman pupun. On se ihme jätkä! Mika sitten ampui sen pupun lyhyestä ajosta. Vaihdoimme paikkaa!

Meni 25 min ja Ritke löysi taas pupun ja ajo alkoi. Me kyllä Marikon kanssa sotkettiin sinnä välissä kun se pupu juoksi meitä vastaan. Ritkelle tuli aika pitkä hukka ja me jo autossa sitä pois odoteltiin. Jostai se vaan poika oli sen pupun kaivanut esille ja ukko ampui sitä 3xohi. Mamma ja Mika vähän hymyili sille!!!Sattuuhan sitä! Olimme olleet reissussa jo 7 tuntia, niin lähdimme kotia. Kyllä ruoka ja uni maistuikin hyvälle.

Minä olen ruvennut pitäämään itse kirjaa haku ja ajoajoista. Terv Friidu