Lauantaina Minna, Vesa, Helmi ja Hurmuri tulivat meille ja mamma lähti jonkun tätin kyysissä kaupunkiin.

Kotona meillä oli Friidun ja Hummin kanssa tosi hauskaa, sillä me vähän juostiin ja painittiin ulkona. Lenkillä myös kävimme ja saimme herkkuja ja rapsutuksia.

Puheista päätellen mammalla ja ukkolla oli myös ollut hauskaa. Kumma juttu, kun ne jo toisena iltana peräkkäin kotiintuivat vasta yöllä?! Ne oli olleet SBJ-vuosikokouksessa ja PK.n beagleyhdistyksen 40-vuotisjuhlassa.

Sunnuntai aamuna ukko lähti jo pimeän aikaan jonnekin, mutta minä jäin vielä nukkumaan peiton alle. Eikä mammakaan vielä jaksanut herätä. Sitten mamma herätteli minut ja sanoi; Nyt olisi Marikon vuoro lähteä edustustehtäviin. Alahan herätä! Tietenkin minä hyppäsin äkkiä ylös, kun mamman mukaan pääsen, jos vaikka pupuja pääsisin etsimään.

Ensin kävimme hakemassa Evitan ja Sissin kyytiin. Minä en ollut niitä ennen nähnyt ja vähän Sissille isottelin. Se on myös beagle-tyttö, mutta nuorenpi kuin minä. Sissi pääsi sitten etupenkille ja minä sain olla yksiössäni (häkissä) auton takaossa.

Tulimme johonkin aivan uuteen paikkaan. Siellä oli tuttuja: Ukko, ne tuomarit, Miikka ja Viljo ja sitten paljon minun sukulaiskoiria, sekä muita tuttuja että tuntemattomia koiria ja ihmisiä. Tapasin muunmuassa sen sukulaispoikani Nooa, joka on vielä kovempi askartelija kuin minä, mutta en minä siitäkään välittänyt, vaan murisin sille kun se yritti minua nuuhkia.

Tapasin HelmiHellun, mutta sillekin tein selväksi, että MINä olen iso koira! Se oli kasvanut valtavasti siitä kun se meiltä viimme kesällä läksi. Nätti tyttö se oli ja esiintyi myös hyvin kehässä, saaden EH.n ja voittaen juniori luokan! Hyvä Hellu!

Myös Outi oli siellä ja hänen kanssaan pääsin sitten esiintymään näyttelykehään. Meillä meni jälleen kerran hyvin ja sain EH ja hyvän arvostelun. Pää on pieni mutta onneksi ei pipi, sanoin mamma ja tuomari oli arvastelussaan samaa mieltä.

Sitten pääsin vielä mukaan kasvattajaluokkaan, jossa Astalan kennel sijoittui toiseksi Huuhkajan kennelin viedessä ykköspalkinnon. Molemmat kasvattajat palkittiin kunniapalkinnolla ja me pääosanesittäjät saimme nappulapussit.

Komea on pokaali!

Nyt on minullakin lähes itse ansaittu nappulapussi, vaikka Friidu yrittikin sen väkisin avata ja omistella, heti kun kotiin tulimme.

Friiduhan ei päässyt mukaan näyttelyyn, kun sen lääkekuurin varoaika loppuu vasta tällä viikolla, eikä sillä ole sitä ajokoetulostakaan. Mamma kun päätti viimme vuonna, että ensi vuonna näyttelykehään menee meiltä vain ajokoetuloksen saaneet!

Mamma oli katsellut ja kysellyt siellä poikakoiria, jos vaikka minulle "sopiva"sulhanen löytyisi, mutta se on vasta ensitalven juttuja.  Pari poikaa me haluttaisi nähdä aivan ominsilmin ja vieläpä ajokokeissa.

Terveisiä kaikkille tutuille; Mariko