Minne tuulet vie! https://www.youtube.com/watch?v=TEZgR_yM1XI

Vaikea löytää sopivia sanoja miten aloittaisin tämän purkauksen!

Mennyt talvi on ollut elämäni raskain tai oikeastaan voidaan sanoa että koko viime vuosi. On ollut tunne että en itse pysty hallitsemaan ollenkaan elämääni vaan yritän tehdä asioita joita minun vaaditaan ja odotetaan tekevän. Olen ollut todella väsynyt ja monesti miettinyt kuinka selviän seuraavaan aamuun tai iltaan. Kestänkö kasassa vai hajoaako pää tässä teatterissa mikä ympärilläni pyörii.

Sitten on vielä ollut paineita joita vanhempi sekä nuorempi sukupolvi on aiheuttanut. En ole voinut enkä jaksanut olla niissä mukana kuin pinnallisesti. Huono omatunto on vaivannut yön valvottuina tunteina eikä se ainakaan ole helpottanut tuskaa mikä sisälläni on ollut.

Lupauksia ja turhia sanoja! Niitä on ollut tämäkin vuosi täynnä. Sitten kun vielä oma liikuntakyky ja kunto on ollut erittäin rajallista jalan leikkauksen takia ei pää ole meinannut kestää. Myös koirat ovat olleet sijaiskärsijöinä, sillä ne eivät päässeet loppukaudesta metsään eikä edes joka päivä lenkille.

Harkitsin jo ennen Unelman pentujen syntymistä siirtymistä omaan asuntooni kirkolle mutta voimat eivät riittäneet siihen silloin! Loppuajasta Heiniksessä keskityin vain koirien hyvinvointiin ja pakollisiin kotiaskareisiin. Onneksi kavereita ja pentujen katsojia kävi, niin teatteri pyöri mahtavasti ja pää kesti kasassa.

Oli valtava helpotus löytää Unelman pennuille hyvät kodit ja saada ne terveinä maailmalle.

Kun urokset olivat lähteneet, muutin koirieni kanssa kirkolle ja Sissin luovutus tapahtui täältä käsin.

Talven mittaa alkoi kypsyä myös ajatus siitä että Täpälle pitää löytyä paikka missä sen kanssa harrastetaan ympäri vuoden. Kirkolla kaksiossa ja minun voimavaroilla ei ole mitään järkeä pitää kolmea koiraa. Niinpä sitten rohkenin ottaa yhteyttä Pauliinaan ja ehdottaa että he eivät ottaisi Sissiä vaan Täpän. Hänen perheessä on ennestään Täpän siskopuoli Peppi/Tinka joten tiesin paikan erinomaiseksi ratkaisuksi! Niinpä Täpä sitten eilen matkusti Muurameen.

Tämän enempää en lähde vanhoja haavoja aukomaan vaan olen onnellinen siitä mitä minulla on!

Hei! Tänään pystyin kävelemään aamulla huomattavasti pitemmän lenkin kuin aikaisempina aamuina olen uskaltanut yrittää! Siitä se kunto pikkuhiljaa nousee, jalka paranee JA ELÄMÄ JATKUU!