Aamulla oli pakkasta 13 astetta, mutta kun vielä sunnuntaina säätiedotukset pelotteli loppuviikoksi 20 pakkasia, niin me päätimme startata heti tiistaina.  Meitä lähti metsään tuomarit, Miikka ja Viljo, sekä mamma minun ohjaajana ja ukko maasto-oppaana.

 

Keli ei kyllä ollut paras mahdollinen, sillä lumen pinta oli aika karkea. Jäniksen jälkiä oli aivan valtavasti joka paikassa, sillä lunta oli satanut viimeksi la-su välisenä yönä. Eka jänis etsitytti pitkään, kunnes 133 min jälkeen se oli vihdoinkin ylhäällä. Sitten ajo kulki mukavasti lähes tunnin, mutta sitten hävisi jänis! Vaikka minä kuinka hyvin sitä etsin niin ei löytynyt enää. Vain mamma ja se tuomari Miikka löytyi metsästä. Minä kyllä vähän ihmettelin, kun mamma siellä hortoili pitkin metsiä. Yleensä, kun minä sen metsässä tapaan, on lähtö kotiin edessä, mutta nyt olisi vielä pitänyt etsiä pupua?!
 

Mamma sitten päätti, että lähdemme valumaan autolle päin ja minä seurasin niitä. Auton lähellä oli pupun hajut ja minä läksin seuraamaan hajuja ja aivan hetkessä löysin pupun. MUTTA minä en saanut ajaa sitä, vaan mamma haki minut metsästä pois! Aivan ihmeissäni olin, kun aina ennen on kehuttu, kun pupu löytyy, mutta nyt kehuttiin siitä kun mamman luokse tulin ja pääsimme lähtemään pois. En kyllä ymmärrä!


Sitten vaihdoimme autolla paikkaa ja hakuaikaa oli jäljellä 107 min. Sama juttu myös toisessa paikassa, jälkiä oli valtavasti. Minä kyllä etsi omatoimisesti, mutta sitten taas palasin "siihen kenttään" missä oli hirveästi jälkiä! Puput olivat siinnä syöneet ja monta vanhaa nukkumapaikkaakin löytyi, mutta ei sitten sitä pupua! Sitten taas mamma tuli huutelemaan minua ja laittoi minut kiinni ja läksimme kotiin.


Koska keli oli karkea, tassut olivat punaiset, mutta verijälkiä ei kyllä jäänyt hangelle.

 

Meillä on tarkoitus vielä 21.2 käydä kokeissa, jos kunto ja kelit sallii; terv, Mariko