Aamulla pääsin mamman ja Ritken mukaan metsään. Kun saavuimme mamman valitsemalle paikalle, lähti Ritke heti omille teilleen. Minä seurasin sitä aika pitkälle, mutta sitten tulin takaisin mamman luokse. Tutkin lähiympäristöä ja mamma teki nuotion.

 

Aika pian Ritken ääni alkoi kuulua metsästä. Minä juoksin ääntä kohti, mutta niin kauaksi se meni, että piti taas palata mamman luokse. Mamma seurasi Gepsillä Ritkeä ja kiroili! Sinne p-tielle se jänis oli juossut ja kun se tie ei enää kuulu meidän metsästysalueeseen. Se on kylläkin sellainen metsäautotie, että ei ole niin kamalan vaarallista jos vaikka ajo siellä käy. Sitten Ritken ääni rupesi kuulumaan lähempää.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

1009083.jpg

Minä kuuntelin sitä tosi tarkasti.

 

Seisoin ojassa mamman vieressä, kun huomasin että se jänis tulee aivan meitä kohti! Se tuli tietä pitkin ja vauhdilla. Minä aivan jähmetyin paikalleni. Se oli melkein minun kohdalla, kun hyppäsin ojasta sen eteen. Kyllä tuli pupulle äkkikäännös ja sitten me juoksimme peräkkäin metsään. Minä haukuin tai siis mamma sanoi, että huusin ja ulvoin vimmatusti. Ajoin pupua!

 

Olisittepa nähneet mamman ilmeen, kun minä metsästä sen selän takaa putkahdin takaisin tielle. Ei se ollut nähnyt, että jänis oli siitä mennyt. Noooo matkaa olisi ollut kuitenkin 45-50m, joten ei se kuitenkaan olisi päässyt sitä pupua ampumaan. Eikä se kyllä uskonutkaan, että se jänis olisi tullut tielle. Metsään vaan usutti minua sitä etsimään.

 

Ritkelle tuli sitten tässä vaiheessa tosi paha hukka ja se jäi pyörimään sinne p-tielle ja kauas meistä. Kävimme Ritken sitten hakemassa autolla sieltä pois.

Mamma laski sen autosta siinnä mistä minä olin sen pupun kanssa metsään lähtenyt. Me menimme nuotiolle. Ritke läksi pupun perään ja tuli samasta kohtaa tielle kuin minä. Taas oli mammalla hyvä ilme!

Pupu oli juossut vain parikymmentä metriä tietä ja taas metsään. Ritke löysi sen monesti ja ajoi sitä, mutta enää se ei tullut meidän lähelle. Varmaankin pelkäsi minua!

 

Me vähän kävelimme maastossa eteen päin. Tulimme aukon reunaan. Mamma nousi kivelle katselemaan kun Ritke touhusi aukolla. Kaksi hirveä oli nousut seisomaan ja lähtenyt aivan Ritke edestä. Ritke ei ollut välittänyt niistä mitään, oli vaan jatkanut pupun etsintää. Mamma sanoi, että on se poika sorkkaeläinvapaa. En ymmärtänyt ollenkaan.

Minä haistoin myös jotain hajuja, mutta mamma sanoi, että niistä ei tarvitse välittää. Suorastaan kielsi minua tutkimasta niitä jälkiä. Sitten menimme autolle ja minä sain vettä ja fliisitakin päälleni ja pääsin nukkumaan autoon.

 

Sitten heräsin ja mammalla oli kiire. Se hyppäsi autoon ja ajoi tosi lujasti autolla ja sanoi, että Ritke on keskellä lampea. Kun mamma pysäytti auton, minä juoduin jäämään autoon ja mamma juoksi pois. Jonkun ajan kuluttua ne tulivat Ritken kanssa autolle.  Ritke oli ravassa, kurassa ja märkä. Mamma punainen ja märkä.  Lähdimme kotia.

 

Kotona mamma illalla kertoi ukolle: Gepsi oli paikantanut Ritken lähes keskelle lampea. Mamma oli saikähtänyt, että se lampi voi olla jo rannoilta jäässä ja poika pudonnut jäihin. Mamma oli juossut raivatun metsän läpi, suorinta tietä lammelle ja mitä se siellä näki!

 

1009084.jpg

Valkoista kylläkin, mutta ei jäniksiä….(ei aivan vuoden luontokuva)

 

Ritke oli kaikessa rauhassa etsinyt rannan läheisyydessä pupua ja lampi ei ollut jäässä. 

 

1009085.jpg

Maasto sinne lammelle on aika hankala kulkuista. Pois tullessa oli mamma kuvan ottanut. Kotona tuumaili, että saattoihan siinnä joku pienenpi puu kaatua kun tämä massa vyöryi lampea kohti!

Kyllä Gepsi sai "kiitosta" tänään. terv. Mariko

Ps: En kuulema enää pääse Ritken mukaan ajamaan valmiiksi etsittyä pupua. Pitää itse ruveta etsimään pupu: sanoi mamma.