ttnav.jpg
Maliskan Peppi "Tinka" ja Täplä "Täpä" Kuva: Keskisuomen beaglen galleriasta

NAV on naisten ajovoittajakilpailu jossa naisohjaajat kisaavat ajokokeissa beaglensä kanssa. Arpa ei suosinut ja en pääsyt kisaamaan koirani kanssa, mutta kutsu tuomariksi meille Anskun kanssa tuli. Naisten ajovoittajan säännöt tästä linkistä.

Perjantaina ajelimme Laukaasen ja siellä kisapaikkana oli viihtyisä hotelli Vuolake. Kisakeskuksessa salin täytti nopeasti iloinen puheensorina vaikka jouduimme viimeisiä saapujia odottamaan tovin, sillä liikennesää oli haastellinen. Ylituomarin puhuttelun jälkeen oli maastoarvonta ja siinnä selvisi että pääsen Tervapekan Hillan tuomariksi.

Maittavan juhlaillallisen jälkeen olisi juttua riittänyt vaikka aamuun asti mutta hyvissä ajoin hipsimme nukkumaan sillä aikainen aamuherätys kummitteli mielessä.

Meillä meni maastoon ajoaikaa n 1h15min.

Eka erä: Hilla hakemaan ja huku kesti 49 min. Tämä jänis oli oikein kenneljänis sillä näin sen 6 kertaa ja kuulin sen 2 kertaa kun se pomppi selkäni takana metsän puolella seisoessani  tien laidassa. Hilla oli jäniksestä jäljessä 20s-80s, kun minä ne näin. Sillä kertaa kun ne juoksivat toisen tuomarin kohdalla oli välimatkaa kertynyt  5min! Jänis juoksi paljon metsäautotiellä ja teki lenkkejä tien molemmin puolin. Hilla piti jänistä liikkeellä 102min ja sitten se hävisi totaalisesti. Todellista ajoaikaa kertyi 97min.

Toinen erä: Pitkä haku kunnes se jänis viimein löytyi ja sitten mentiin, jänis edellä ja Hilla perässä ja tuomariryhmä autolla perään. Pari hirveäkin oli ajoa säikähtänyt ja tulivat metsästä meille näyttäytymään. Pääsin kuuloetäisyydelle mutta sitten hiipui puhelimen akku ja muutama minuutti jäi epäselväksi ennen kuin sain puhelimeen varavirtaan ja seurannan uudelleen toimimaan.  Tämä ajettava oli selkeästi hankalampi ajettava kuin eka jänis, sillä tämä teki paljon paluuperiä eikä ilmeisesti päästänyt koiraa lähelle. Näköhavaintoja tuli vain 1 ja kolmessa kohtaa kävin varmistamassa jäljet. Ajoa kertyi 112min ja todellista ajoaikaa 89min.

Hillan kiinnisaaminen pimeässä olikin sitten onnen kauppaa ja lopulta täyskoppi! Nimittäin, kun erä oli lopuillaan, meni jänis lähtöpaikalle ja Hilla etsi sitä siellä. Ajoimme autolla lähelle paikka ja Laura lähti hakemaan Hillaa. Me täytimme toisen tuomarin kanssa papereita autossa kun huomasin puhelimesta että Hilla ajaa ja ajo menee sinne mistä me läksimme. Soitin Lauralle ja hän oli menossa Hillan perässä ja pyysi meitä siirtymään autolla sinne mistä olimme juuri tulleet. Maasto-opas ajoi auton ja kun pääsimme perille, nousin autosta kuuntelemaan ja katsomaan onko minusta apua Hillan kiinni saamisessa. Huomasin otsalampun valossa että siinnähän on meidän jälkien päällä jäniksen jäljet! Komensin maasto-oppaan ja toisen tuomarin avuksi ja sotkin jäniksen jäljet ja sitten alkoikin jo Hillan vilkkuvalo näkymään. Kutsui Hillaa ja se tuli luokseni! Jippiii! Sitten vaan odotimme että Laura tuli pois metsästä ja matka kisakeskukseen alkoi.

Olenhan minä tiedostanut että Hilla on hyvä mutta se että se on näin erinomainen! Tulen varmasti muistamaan ikäni tuon ensimmäisen erän tykityksen! Siinnä todella beagle pukkasi jänistä!

Matkalla kisapaikalle selailin puhelimestani toisten koirien haku- ja ajominuutteja. Aloin epäilemään että meillä se on kyydissä voittaja koira ja niinhän se oli!