Tänä aamuna läksimme mamma kanssa autolla jonnekin ultraan!? Tiesin heti, että ei ainakaan metsään olla menossa, kun oli niin kova pakkanen ja mamma oikein takin laitoi mulle päälle! Se takki on kyllä kamala! En yhtään tykkää pitää sitä! Sitten kun pääsin autosta, huomasin, että tuttu paikka. Olen minä siellä ennenkin käynyt. Friidu syö siellä aina niitä nappuloita, mutta minä en. Sen mielestä ne on hyviä, mutta minusta eivat lihapullan veroisia, niin en syö.

Siellä on myös mukavia tätejä sekä muita koiria, sekä joskus kissoja. Aivan sama mulle, en minä niistä välitä. 

Me pääsimme heti Marttina-tätin tutkittavaksi. Mamma nosti minut pöydälle ja se täti kokeili minun mahaa jollain kylmällä kapulalla. Sitten ne mamman kanssa tuijotti jotain ruutua. Marttina totesi, että näitä on monta, Katso nyt, ainakin kuusi! Onnittelut! Sitten pääsin alas pöydältä ja se oli sinnä. Kassan kautta kotiin!

Kotona mamma yritti otta minusta seisomakuvan, mutta en jaksanut poseerata sille, joten nyt on tyytyminen istuma kuvaan.


Tämä takkahuoneessa oleva vanha nojatuoli on minun suosikki tuoli. Minä nukun useasti yölläkin sinnä.

Nyt vaan sitten odottelen niitä pentuja ja kasvattelen mahaa. Terveisin Mariko