Joskus vähän muutakin kuin koirajuttuja.

Autokuumeetta on ollut!

Minua on vaivannut syksyn ajan autokuumme mutta se laski kertaheitolla kun kävimme katsomassa käytettyä nuorempaa ”rellua” minulle!

Nettiä selatessani huomasin auton  Joensuussa  joka kiinnosti minua. Suhteellisen vähän ajettu ja hinta kutakuinkin kohillaan, väri ei miellyttänyt mutta ei se aivan mahdotonkaan ollut! Soitin myyjälle ja sovin että iltapäivällä tulemme katsomaan kaunokaista. Ei kuulemma ole kolaroitu ja on erittäin siisti ikäisekseen ja on tehty määräaikaishuollot sekä on juuri katsastettu ja huollettu. Kyseessä oli pieni yhdenmiehen autoliike joten ”ajanvarauksella mentiin”. Myyjä ei ollut paikalla mutta me olimme vähän etuajassa. Auto oli ulkona joten pyörimme sen ympärillä kun myyjä tuli.

Meidän jälkeen oli pihaan ajanut joku ”Jetro” hienolla autolla ja mitä teki myyjä kun saapui paikalle? Hän käveli käsi ojossa tämän ”Jetron” luokse jne! Jos olisin ollut yksin liikenteessä, jo tässä vaiheessa olisin lähtenyt pois, mutta kun asiantuntijan kanssa olin, niin yritin käyttäytyä asiallisesti. No autokauppias ei kuulemma osaa omien sanojensa mukaan myydä ”Jetron” kallista autoa.

Sitten tuli meidän vuoro. Autokauppias käveli meidän lähelle, todeten: ”Teillä oli varmaankin se auto mielessä!” Hän nappasi avainkaapista auton avaimet ja menimme peräkkäin ulos. Toinen auto oli ajettu niin lähelle että ”relluun” ei sopinut menemään kuljettajan puoleisesta ovesta. Hän kävi toisen auton avaimet ja siirsi sen.

Sitten seurasikin seuraava ihmettelemisen aihe! ”Rellu” ei lähtenyt käyntiin, ei edes käynnistyskaapeleiden avulla. Konepellin alta löytyi XX.2.2011 päivätty akku. Puhelimessa olin saanut käsityksen että kaikki on niin vimpanpäälle huolettu ja laitellu mutta ilmeisesti naisenlogiikka on vähän erilainen kuin automyyjän. Myyjä ehdotti meille että ei teillä olis jossain käyntiä niin hän vaihtaa siihen akun. Me lähdimme sitten käymään ruokakaupassa.

Ilokseni huomasin että ”rellu” oli käynnissä kun palasimme. Istahdin kuljettajan paikalle ja asiantuntija Olli viereen. Säädin istuimen sopivaksi ja tutustuin konelautaan ja ohjekirjaan.  Asiantuntija sai tarpeekseen kysymyksistäni ja meni sisälle myyjän puheille. Olimme saaneet luvan lähteä koeajolle! Huom ilman minkäänlaista opastusta auton tekniikasta! Koeajosta selvisin ja autokin säilyi ehjänä mutta se ei erityisemmin miellyttänyt minua! Näkyväisyys vanhaan autooni verrattuna oli huomattavasti suppeampi ja sähköhärpäkkeitä oli liikaa, etenkin kun niiden käytöstä ei saanut minkäänlaista opastusta.

Myyjä odotti kopissaan meitä. Tiedustelin häneltä välirahaa. Eipä näyttänyt vaihto kiinnostavan ja lopulta hän teki mahtavan tarjouksen! Hän tarjosi autostani huikeat 1500€! Autossani on syksyllä vaihdettu akku, uudet talvirenkaat ja keväällä ostetut kesärenkaat. Lisäksi autoni on huollettu syksyllä ja siihen on vaihdettu jokopäänhihna ja laturi+hihna. Hän lupasi vaihdattaa siihen vaihtoautoon uuden akun niin minä EN häviä mitään kun siinnäkin on suhtellisen hyvässä kunnossa olevat kahdet renkaat.  Jep-jep! Sanomattakin lienee selvää että autokaupat jäi tekemättä.

Minua ärsytti suunnattomasti että se ”Jetro” sai käsipäivää ja palvelua mutta me saatiin olla lähes oman onnemme nojassa sillä liikkeen pihassa.  Ja huippu kun kysyin Miikkulaiselta: ”Missä tässä autossa on vararengas? Vastaus oli: ”En minä tiedä! Varmaankin on vain renkaan korjaustäyttöpullo jossakin jos sitäkään. Senhän voi itse hankkia!” Piste!

Seuraavalla kerralla taidan laittaa sen perintö minkkiturkin päälle kun lähden autokaupoille!