Tätä ei varmaan kukaan usko, mutta totta se on!

Minä pääsin mamman ja Tuijan mukaan aamulla. Läksimme jonnekin aivan uuteen paikkaan; Taivaan pankolle! Siellä emme koskaan ennen ole käyneet, vaikka se on meidän metsästysmaita. Minä sain gepsi-pannan kaulaani ja menoksi. Mamma ja Tuija käveli ylös harjulle, mutta ne oli tullut sieltä heti alas, kun oli niin sakea sumu, että ei ne näynyt niitä upeita meisemia, mitä ne meni katsomaan.

Minä etsin ja löysin pupun ja mamma oli heti haulikko kainalossa ja passissa. 3 kertaa se näki sen pupun, mutta aina pupu oli liian kaukana, joten ei se päässyt sitä ampumaan. Pupu juoksi aika pientä lenkkiä mamman ja Tuijan ympärillä käyden välillä metsätien kummallakin puolella. Minä seurasin sitä hyvin yli tunnin, mutta sitten se oli juossut tietä pitkin ja katosi.

Passinaiset olivat kyllästyneet ja menneet autolle ja siellä ne paistoi makkaraa ja joivat kahvia, kun minä satuin kulkemaan ohi. Sitten ne oli menneet uudelleen sinne harjulle. Minä poika en luovuttanut, vaan etsin ja etsin. Ja pupu löytyi! Se oli mennyt tien ali menevään ojarumpuu! Minä kaivoin ja haukuin, mutta ei se vaan tullut sieltä pois. Mamm ja Tuija oli kuullut, että minä "ajan" ja ne riensi passiin.

Sitten mamma oli alkanut ihmetellä minun ääntä ja älysi ottaa gepsillä paikannuksen. Se näytti, että minä olen paikallani. Mamma pelästyi, että minä olen jäänyt kiinni louheen ja kipin kapin ne lähti ääntä kohti. Kun minä näin mamman juoksin sen luokse ja vein sen sinne ojaan ja sen rummun suulle ja tietenkin kaivoin ja haukuin! Sitten mamma ymmärsi, että se pupu on siellä putkessa. Mamm ja Tuija kurkisteli putkeen ja Tuija yritti kepillä sorkkia, mutta pupu vaan oli siellä putkessa!

Tuija läksi etsimään pitkää puuriukua. Mamma ja minä jäimme vartioimaan putken suuaukkoja. Kun Tuija löysi tosi pitkän ja ohuen puun, hän riensi paikalle ja eikun työntämään puuta putkeen. Sinnä puussa oli vähän oksia jäljellä ja vaikka se ylsi lähes koko putken läpi, ei pupu ponkaissut sielä liikkeelle, vaan kun Tuija veti sitä puuta pois tuli pupu puun mukana aivan minun eteen ja minä sain siitä kiinni. Siis minä oli pää putkessa ja pupu hampaissa.  Sitten mamma riensi apuun ja yhdessä me vedimme pupun sieltä putkesta pois. Yhdessä me se sitten lopetettiin.

Tässä meidän saalis! Eikös olekin komea pupu!

Sain naminami makupaloja, kun mamma sen pupun suolisti.

Kotona tein Friidulle ja Marikolle selväksi, että se on MINUN pupu!

Tämmöinen metsäreissu tänään ja huomenna on Marikon vuoro, lähteä kokeilemaan tuuriaan! Pupukoira Ritke.