Torstaina olin minä itse mamman kanssa pupuja etsimässä.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ensin en kyllä meinannut millään löytää, ja kun kolmannen kerran kävin mamman luona, meinas se että kotiin lähdetään. Minä olin eri meiltä ja painelin kiireellä metsään. Löytyihän se pupu ja hyvin juoksikin.

Tutka oli vaan mennyt nalkkiin ja paikansi minua jonnekin vaaraan. Mamma oli sinne mennyt ja minä sillä aikaa pupua ajelin aivan muualla. Oli soittanut mulle ja  ajo oli ollut käynnissä! Ei vaan yhtään  mamma tiennyt minne olisi pitänyt passiin mennä.

Kävin minä sen pupun kanssa aivan mamman lähelläkin, mutta mamma näki vain minut ei pupua! Sanoi, että haamujänistäkö se poika ajaa? Sitten näki sen pupun jäljet ja kirosi. Tutkan kanssa telutessa oli mennyt näkökin!

Sitten kun satuin 3,5 tunnin ajon jälkeen mamman lähelle ajamaan sen pupun otti se minut kiinni. Olin aivan pupun perässä ja meinasin ohittaa mamman, mutta en sitten viitsinyt. Kehuihan tuo minua, kun antauduin kiinni ja olin niin hyvin ajanut.

 

Perjantaina oli Friidun vuoro. Sekin oli löytänyt pupun ja vieläpä alle tunnissa. Ajo oli vaan mennyt sellaiseen paikaan, missä on valtavasti vanhoja piikkilankoja. Niitä on maassa ja tolpissa ja puissa ja paljon! Minä tiedän sen paikan, sillä multakin on yksi ajoliivi repeytynyt siellä käyttökelvottomaksi. Mamma oli hakenut Friidun pois. Se kyllä olisi halunnut vielä etsiä, kun siellä oli paljon myös pupun jälkiä, mutta kun mammaa pelotti ne piikkilangat.

 

Tänään pääsi Mariko metsään! Se oli ollut aivan innoissaan ja juossut "hulluna", kun mamma oli sen autosta päästänyt. Kun Mariko oli tutkinut auton ja nuotion ympärykset, olivat he kävelleet lenkin, näkemättä edes vanhoja pupun jälkiä. Sitten mamma oli juonut kahvit ja kun Mariko oli ollut niin innoissaan, olivat he vielä lähteneet kävelemään. 

 

Niillä oli käynyt tuuri ja oli löytynyt pupun yöjälki ja ruokailupaikka.

Mamma oli jäänyt odottamaan ja Mariko oli etsinyt. Mamma oli nähnyt, kun pupu ponkaisi aika kaukana harvassa metsässä poispäin.  Mamma oli siirtynyt sille suunnalle ja varttitunnin päästä oli Mariko löytänyt pupun lähtöjäljen. Muutaman minuutin oli Mariko sitä ajanut, mutta se pupu oli juossut lähes kilometrin. Tai siis ainakin Mariko oli ollut niin kaukana mammasta. Sinne se oli sitten jäänyt etsimään ja parinkymmenen minuutin päästä tullut mamman luokse. Ei mamma ollut sitten enää sitä patistanut metsään, kun lähes 4 tuntia olivat jo olleet reissussa!

 

 1050349.jpg

Friidu yrittää saada väsynyttä  Marikoa leikkimään onnistumatta!

1050350.jpg


Mutta kun ei onnistu aikeissaan, niin sitten he kumpikin nukkuvat vierekkäin.

 

Huomenna minä pääsen ukon kanssa kahdestaan lähtemään metsälle. Meidän naisväki menee mätsäriin. Onneksi minun ei tarvitse sinne lähteä, vaan pääsen metsään ja vieläpä UKON kanssa! Terv. Ritke