Astalan Mariko 15.04.2007-13.10.2014

Mariko2009.jpg

Minä olen Astalan Mariko ja muttanut kesän -07 alussa itäiseen suomeen. Olen syntynyt Ruotsalossa ja se on tosi kaukana kotoa. Kotimatka kesti monta tuntia. Minä olin autossa kiltisti ja enimmäkseen nukuin korissa tai mamman sylissä. Matkan alussa kyllä yritin huutaa APUAAAAA, minne minua viedään, mutta mamma ja ukko jutteli mulle ja silitteli minua, niin rupesin sitten nukkumaan. Matkalla pysähdyttiin pissille ja juomaan ja sain minä vähän maistaa jäätelöäkin. Oli muuten hyvää!!


mariko_ukko-j%C3%A4nis-normal.jpg

Tunnen myös nimet: Manta Mutikainen, Marisko

9.3.2008 Ensimäinen metsästyskausi on takanapäin! Minusta on kasvamassa omatoiminen, laajahakuinen metsästyskoira. Aivan ihme oli, että ei nuo passimiehet saaneet kaatoa mulle menneen kauden aikana, sillä minulla oli useita hyviä, pitkiä ajoja. Minulla on aika möräkkä ääni, mutta se hyväpuoli siinnä on, että tietävät Marikon ajavan! Olen rohkea ja reipas!

Ensikaudelle on meillä suuret odotukset ja ajokokeisiin meinataan mamman kanssa mennä syksyllä! Muutamassa näyttelyssä myös käymme harjoittelemassa esiintymistä. Minulla on ainakin vielä pieni pää ja myös minun raajat ovat kevyet.  Muuten minulla on hyvä roppa ja olen minä nopea ja ketterä ja upe luonne!

12.8. Näyttelyt on käyty ja kaikilla 4 kerralla sain EH. Kyllä minä osaan siellä näyttelyssä juosta ja seisoa, mutta se ei ole minun juttu! Minä haluan metsään ja pupujahtiin! Sitä on kuulema luvassa lähiaikoina ja paljon. Toivottavsti passimiehet nyt tänäsyksynä osaavat sijoittua oikein ja saavat myös minulle kaadon, eikä vaan mene aika laskiessa minuutteja, kun mamma on nyt sitten siellä ajanottokoulussa!

1.3.09 Metsästyskausi loppui kaatoon ja se ei suinkaan ollut ainut kaato tänä talvena. Useita jäniksiä sain ajettua passimiesten eteen ja nekin onnistuivat ammunnassa! Syksyllä homma vielä takkuili, kun mulla oli niin hirveä kiire joka paikkaan ja en malttanut etsiä kunnolla, mutta talven mittaan malttia tuli lisää. Mamma ei kyllä viitsinyt edes yrittää ampua niitä minun pupuja, vaan kelloa seurasi ja minä sain aivan rauhassa ajaa. Sitten se vaan aivan kuin tyhjästä pompas eteen ja otti minun kiinni ja pois metsästä!

Myös siellä ajokokeissa kävimme, mutta vasta helmikuun alussa. Olisi me jo marras-joulukuussa menty, mutta ensin oli juoksut ja sitten kokeet peruttiin karkean kelin vuoksi. Mamma ja ukko ovat aivan tyytyväisiä minun ekaan kokeeseen, vaikka vain 3 palkinto tuli. Sitä mieltä ne ovat, että minun taidot riittää huomattavasti parempaankin tulokseen, kun vaan hyvä päivä sattuuSilmänisku.

EnsiSyksynä on tarkoitus osallistua ajokokeisiin ja parantaa palkintosijaa!

Parin viikon päästä on Päänäyttely ja minut on ilmoitettu sinne.  Se lieneekin, ainakin toistaiseksi, ainut näyttely johon osallistumme.

Pentusuunnitelmat saavat vielä odottaa, mutta ehkä sitten vuoden kuluttua keväällä-2010?!

31.12.2009 Syksy on mennut nopeasti ja olen pääsyyt metsään ja ajokokeisiin! Metsäreissuilla olen löytänyt yleensä aina pupun ja myös ajanut kohtalaisesti. Kaatoja on myös muutama syksyn aikana.
Ajokokeissa olen ollut kolmekertaa. Kaikissa niissäkin on jänis löytynyt ja ajominuutteja kertynyt.  Yhden sulanmaan ykkösen olen ajanut ja se oikeuttaa EK numeroon, joka on 1703.
Sitten minulla kävi joulun alla sulhaspojat Kiimingistä ja nyt odotellaan, josko niitä pentuja tulisi!

Kirjoitettu 19.04.2010: Minulle syntyi 15.2.2010 kuusi ihanaa tervettä pentua, kolme urosta ja kolme narttua. Synnytys eteni nopeasti ja kantoaika oli 59 vuorokautta. Pennut painoivat 300g-345g. Maitoa riitti loistavasti ja pennut kasvoivat kiitettävästi painaen 7 vk 3300g-4400g. Pentue oli kaikinpuolin hyvin elivoimainen, reipas, rohkea ja väritykseltää hyvin tumma. Pennuille löytyi harrastavat kodit ja viikko-14 loppupuolella ne vaihtoivat laumaa (Yksi lähti viiko-15 puolivälissä).  Elämä uusissa laumoissa on lähtenyt käyntiin odotetusti ja kaikki ovat kotiintuneet hyvin. Elly jäi minun seuraksi kotiin!

7.4.2012 Ompa mamma laskotellut kun ei ole päivittänyt tänne tapahtumia! 
Kausi 2010-2011 oli ja meni ja kohokohdaksi jäi saavutettu Pohjois-Karjalan kennelpiirin mestaruus! Ajokokeet meni huhailessa ja ihmetellessä. Pentuna loukkaantunut takajalka vaivasi vaihtelevasti ja kun kokeet oli ohi vei mamma Marikon eläinlääkäriin perusteelliseen tutkimukseen! Siellä sitten löytyi kinnernivelestä nivelrikko ja niinpä Marikon kilpailu-ura todettiin loppuneeksi! Harmi sillä mielestäni Marikolla olisi ollut lahjoja vaikka mihin!!!

Kausi 2011-2012 ajatettiin ja ammuttiin! Mariko oli huippuvireessä ja jänikset sai kyytiä. Kävimme metsässä lähes 50 reissua ja vain kerran jäi Marikolla jänis löytymättä ja silloinkin minä otin koiran kiinni kun se oli hakenut n,60min ja tuli tielle tassu verta vuotaen (tassussa pistohaava). Jalka kesti yllättävän hyvin pitkiäkin metsäpäiviä joita runsaan lumitilanteen vuoksi tuli muutamia. 

Kaudet 2012-2013-2014 olivat Marikon osalta hyvin samanlaiset kuin kausi 2011-2012! Ajatettiin ja ammuttiin ja jänikset löytyivät ja saivat kyytiä! Mariko on edelleenkin tosi vauhdikas ajuri ja jalka on kestänyt erinomaisesti. Muutaman kerran olen antanut pitkäksi lipsahtaneen metsäpäivän jälkeen kipulääkkeen, vähän niinkuin varmuuden vuoksi.
Marikolla on erittäin kertova ja kaunis nartun haukku! Vaikka Marikolla on hakulöysää, niin haukusta kyllä erottaa, milloin se jänis on oikeesti ylhäällä ja sitten mennään. Myös ajossa sattuu joskus Marikolle niitä "pitkäksi meni" tilanteita, mutta yleensä aika nopeasti korjaa ne nykyisin ja taas ajo jatkuu. 

Kausi 2014 alkoi Marikon osalta mukavasti. Jänikset löytyivät nopeasti ja Mariko kiidätti niitä nopeasti ja taitavasti. Jalkakaan ei näyttänyt vaivaavan juuri olenkaan vaikka se oli "kääntynyt sisääs päin"! 
 

La-iltana 11.10.2014 kerroin Marikolle, että huomenna on sinun metsäpäivä! Hetken kuluttua huomasin sen pulssin olevan aika korkealla mutta ajattelin sen johtuvan siitä että huomenna on hänen vuoronsa lähteä metsään! Su-aamuna Mariko oli aivan normaali oma itsensä. Lähdimme siis metsästämään. Päivä sujui kuunnellen Marikon ja Pipsan ajoja. Mariko piti hakea hukalta ja ei olisi halunnut vielä lopettaa mutta kun pääsin näköyhteyteen niin tuli sitten luokse!

Kotona ei sitten pulssi laskenut ja pientä läähätys oli. Söi normaalisti, kävi pissalla ja kakalla, joi vettä. Yöllä halusi käydä pari kertaa ulkona, mutta nukkui rauhallisesti. Kun aamulla nousin ylös 3:40 niin seuraili keittiössä minun askareita ja otti aamuherkut ja jäi rauhallisesti nukkumaan kun läksimme Ellyn kanssa kokeisiin. Mummi jäi koirien hoitajaksi.

Päivällä Marikon vointi oli alkanut huonontua ja se oli oksentanut. Mummi oli soittanut Ollille joka oli hälyyttänyt iltapäivällä paikalle naapurit joilla itselläänkin on koiria. Eläinlääkärille ei ehditty viemään sillä tila huononi niin nopeasti ja Mariko nukkui pois n.15:50.

Ti-aamuna lähetimme Marikon ruumiinavaukseen Eviralle Hkiiin ja lausunto pitäisi tulla parin viikon sisällä.

Eviralta patologi soitti jo tänään ja Marikon kuolinsyy on märkivä keuhkokalvon tulehdus! Meidän Elly ja Unelma käytettiin hänen suosituksestaan heti verikokeissa ja onneksi veriarvot kummallakin ovat aivan normaalit. Loppuviikosta valmistuu  marikon bakteeriviljelyn tulos ja sitten taas ollaan viisaampia.

Mariko oli saanut pistohaavan rintakehän alueelle ja siitä bakteerit olivat vilahtaneet sisälle! Tulehdys ollut jo jonkin aikaa mutta ei se kyllä ole päällepäin näkynyt.

Kevyet mullat Marikolle! Jätit lähtemättömän jäljen sydämmiimme!