Su-aamuna lähdimme koko porukka etsimään pupuja! Ukko otti Ritke ja Marikon kyytiinsä ja mamma minut. Menimme samalle suunnalle, mutta me pääsimme eri paikoissa metsään. Ritke oli löytänyt heti pupun ja ajanut sitä kiitettävästi. Kunnes parin tunnin ajon jälkeen pupu oli juossut junaradalle ja sitä pitkin kylälle ja/tai mökeille menevälle tielle. Pururadallakin oli käynyt! Ukko oli sitten hakenut Rikulin pois ja ne vaihtoi paikkaa.

Minäkin löysin pupun noin 1,5 tunnin etsinnän jälkeen! Pupu juoksi suoraan kesäasuntona olevan talon pihaan ja jäljet hävisi. Liekkö mennyt rakennuksien tai puupinojen alle vai juossut isolle tielle? Se talon ympäristö ei ole vuokrattu metsästykseen, niin mamma kävi minut pois.

Ritke oli löytänyt toisessakin paikassa pupun, mutta ei ollut ukko ehtinyt sitäkään ampua. Nähnyt oli!? Mariko oli pitänyt seuraa ukolle tai nukkunut autossa. Sillä on jalka kipeä ja reissu eläinlääkariin edessä tänään. Se satutti sen jalkansa, kun hyppäsi ukon sylistä alas postilaatikolla.  Nyt se sitten linkuttaa toista takajalkaa.

Olimme jo aika lähellä autoa, kun minä haistoin pupun. Eikä mennyt kuin muutama minuutti, kun minä sen löysin. Sitten vaan pupun perään ja menimme pienen tien yli. Ähäkutti, enpä kadottanut sitä tielle ja perään....

Mutta auts..auts kurkkuun sattuu, eikä voi haukkua! Lähdin pois mamman luokse. Jospa se osaisi auttaa minua! Ukkokin oli tullut sinne, kun ne oli jo lopettanut Ritken kanssa metsästyksen tältä päivältä.  Hypin mammaa vasten ja se ihmetteli ukon kanssa minun käytöstä. Vettäkään en voinut juoda.

Lähdimme kotiin. Kotona minnun kurkkuun sattui ja janotti kamalasti. Mutta kukaan ei tajua, että Friidu ei voi juoda. Seurasin mammaa joka askeleella ja väsytti aivan kamalasti.  Kyllä se mamma höpötti, että mikä Friidulla on , kun on noin masentunut. Mihin sinuun sattuu?

Sitten tuli ruoka-aika. Kun minä en edes vilkaissut ruokakuppiin, haki mamma lihapullan ja ojensi sen minulle. Kaikkihan tietää, että pikkubiikelit ei voi vastustaa lihapullaa. Otin sen suuhun, mutta en saanut sitä syötyä. Melkein oksetti ja yskitti!!! Silloin mamma älysi katsoa minun suuhun. Kurkussani oli puunoksan pätkä. Se oli nii syvällä, että vain vähän päätä oli näkynyt. Mamma otti sen varovasti pois ja kyllä helpotti. Sitten pystyi juomaan ja syömään. Kyllä minua janottikin ja join monta kertaa illan aikana. Välillä kävin mammaa kiittelemässä avusta. Friidu

945972.jpg

Tuossa se tikku on.