Minä olen ollut paljon metsässä tänä syksynä, mutta vain aikaa on mamma ottanut, eikä yhtään pupua ampunut, vaikka minä olen niitä sen eteen ajanut. Eilen se sitten sanoi, että huomenna Mariko lähdetään pupujahtiin ja yritetään ampua se pupu, jos sinä vaan sellaisen löydät! Mitä; epäilikö se että minä en pupua löytäisi!?

Aamulla läksimme jo hämärän aikaan liikenteeseen. Heti, kun pääsin autosta, läksin etsimään ja nopeasti se pupu löytyikin ja eikun menoksi. Mamma oli ehtinut nähdä, kun se pupu ampaisi metsätielle ja sitten kuului minun ääni. Pari pientä haukahdusta kyllä pääsi hakiessa, mutta siitä ei kokeessakaan vielä tulisi miinusta. Se pupu oli oikea "tiekiitäjä". Ensin se juoksi 500 m toiseen suuntaan ja sitten pikku lenkki metsässä ja taas tielle ja 300m tietä ja puskaan. Tämänkin mamma oli nähnyt ja huutanut ukolle; Paikka! Älä mene sotkemaan sekaan, sillä se pupu tuli tielle jne. Ukko ei ollut nähnyt pupua vaikka päljon lähempänä oli kuin mamma.  Minulla kesti vähän aikaa, kun minä sen kiemurat selvitin, mutta sitten mentiin ja lujaa. Se pupu hyppas minun edessä taas tielle ja kohti ukkoa. Ukko olisi voinut vaikka potkaista sitä, mutta ei ampua, kun minä olin niin lähellä, Juoksimme kohti mammaa ja se riehui tiellä, mutta ei me siitä välitetty, sillä minä yritin saada se pupun kiinni. Alamäessä sain napattua sitä persuuksista ja sitten mäen alla sen kiinni. Kerran se parkaisi ja sitten juoksi mamma katsomaan meitä. Siinnä se pupu makasi, eikä juossut enää. Aika pieni se on, mutta suurempi kuitenkin kuin se eka siellä pohjoisen reisulla.

Sitten vaihdoimme paikkaa, mutta sieltä en ehtinyt löytää pupua. Liian lähelle isoa tietä meni haku ja mamma oli soittanut ukolle, että yrittää saada minut kiinni. Kilttinä tyttönä minä sitten menin ukon luokse ja voihdoimme turvallisempaan paikkaan.

Kun pääsin autosta, lähdin hakemaan. Ukko teki nuotion ja sitten ne paistoivat makkaraa, kun minä juoksin niiden ohi, etsiessäni siitä tieltä hajuja. Haku kesti varttitunnin ja sitten löytyi iso jänis. Sekin juoksi heti soratielle ja vähän sitä pitkin ja taas metsään ja sitten taas toisen tien yli ja metsään ja taas tielle. Sitten sille maistui tie, sillä ainakin 700m se ehti juosta tiellä ja tehdä paluuperän, ennen kuin törmäsi mamman eteen. Mamma ampui sen.


Tässä mamma, minä ja meidän puput.

Sitten ukko alkoi kyselemään, että vieläkö Mariko jaksaa etsiä! Tottahan toki, kun vettäkin sain juodakseni. Eikun paikan vaihto.

Uudessa paikassa ei ukko ehtinyt tupakkaa polttaa, kun mulla oli jänis ylhällä ja yhtään haukkua en päästänyt hakiessa. Taisin törmätä suoraan sen pesälle! Ensin se juoksi pari pientä metsälenkkiä ja sitten yhden vähän suuremman. Ukko oli ollut ojan penkalla passissa ja jänis oli yrittänyt sen selän takaa livistää, mutta ukko oli huomannut sen ja ampunut. Siihen oli sen matka katkennut. Minä tulin muutaman minuutin päästä kaadolle. Kun mamma suolisti jäniksen, niin minä kävin pitkäkseni sen viereen. Eiköhän tämä jo riitä tälle päivälle?!


"Todistusaineisto"

Ensi viikolla ehkä jonakin iltana pääsen metsään ,sillä mamman ja ukon työt rajoittavat meidän harrastuksia päivällä. Viikon loppuna lähdemme mökille ja sielläkin on ehkä luvassa jänisjahtia. Mökki ainakin laitetaan talvikuntoon, niin sitten voi täysillä keskittyä ajattaa ja metsästää