Näet nuotiot myllätyt...

 

Lauantaina olin mamman kanssa metsässä. Heti aamulla löysin pupun jäljet. Yöllä oli vähän satanut lunta ja se oli peittänyt vanhat jäljet. Uusia jälkiä oli aika vähän ja pienellä alueella. Sain pupun ylös ja ajoin sitä jonkun aikaa. Ja kuinka ollakaan, sitten se hävisi! Minulle käy aika usein vielä niin, että se pupu häviää!

 

Ritke se vaan on kumma poika.Siltä ei puput häviä ja se löytää aina uudestaan ja uudestaan. Eilenkin saivat sen metsästä pois vasta pimeällä. Sekään ei kuulemma ole hyvä, jos ei tule pois kun mamma ja ukko kutsuu. Eiliselle päivälle oli tullut pituutta 9,5 tuntia. Onneksi mamma toi välillä Marikon kotiin ja otti minut mukaan hihnalenkille. Irti eivät minua laskeneet, vaikka kuin pyysin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta siihen lauantai aamuun. Mulla oli pupu kateissa ja mammakin tuli auttamaan sen etsinnässä. Me satuimme paikkaan, missä meillä oli joskus joulukuussa ollut nuotio. Minä juoksin ristiin rastiin, kun pupu haisi, mutta jälkiä oli niin paljon ,että en saanut selvää, minne se pupu on viimeksi mennyt. Sitten mamma rupesi ääneen ihmettelemään ja minä ryntäsin oitis paikalle. Mamma oli mennyt aivan sen nuotipaikan lähelle ja nähnyt maassa nokisia pupun jälkiä. Ei ehtinyt niitä kyllä kuvaamaan kun minä ne jo sotkin! Pupu oli kaivanut nuotiosta tuhkaa ja pitänyt pesää nuotiossa. Olisi ollut kyllä kiva löytää se pupu, että olisi nähnyt sen nokisen turkin!

 

1243706.jpg

Tässä on kuva siitä nuotiosta ja kolosta missä pupu on ollut. Kuva ei kerro, että kolo on aika syvä!

 

1243705.jpg

Minä kurkkasin sinne koloon, mutta ei se pupu siellä enää ollut.

 

1243708.jpg

Minnehän se olisi mennyt?

 

Kyllä minä käyn jatkossa joka kerta katsomassa siihen koloon jos sinne suunnalle satun! Vakuuttelee Friidu