Haku ja ajokiemurat. Ajo loppui koiran kuvan vas. puolelle!

Mitä sie Elly mänit tekemään! Kyllä nyt taas riittää ihmettelemistä ihmisillä että miten se beagle voi saada jäniksen kiinni mutta niin vain kävi. Jänis oli iso ja se oli juossut hyvin toista tuntia koirien edessä. Mahapuoli syöty, selkäfileet siistit , samoin jalat ja lämmin  oli vielä kun paikalle ehdimme!

Juttuhan eteni näin! Asta ja Kara tuli lauantaina meidän mukaan ja kaikki 3 koiraa sai pannat kaulaansa ja pääsivät metsään! Unelma etsi ja kulki omia teitään. Kara ja Elly juoksivat siitä ilosta kun pääsivät irti! Ainakin meistä Astan kanssa näytti siltä! 
Jossain vaiheessa Unelma oli kiertänyt aika pitkän lenkin. Kara tuli meidän lähelle ja lähti sitä samaa jälkeä etenemään ja Elly perään. Tutkasta näimme että hyvin samaa reittiä menivät kuin Unelma aikaisemmin. 

Unelma otti yhteyttä ja me houkuttelimme sen toisaalle. Sitten alkoi Karan paikkatieto näyttää että se haukku ja heti perään myös Elly haukkui! Jänis oli lähtenyt liikenteeseen ja ehkä n 50m siitä reitistä missä Unelma oli jo käynyt! Samalla lähti myös Unelman ajo ja onneksi aivan eri suuntaan. 

Unelman ajo loppui 16min ja se palasi lähtöpaikale ja etsi ja kierteli ajettua pätkää mutta ei vaan ajo jatkunut. Kävimme sen kyytiin että ei vaan keksi lähteä Ellyn ja Karan ajoon mukaan! 

Kun Unelma oli saatu kyytiin ajoimme lähemmäksi missä E ja K ajoivat. Jäimme autoon kahville. Sitten huomasin että Ellyn paikkatieto tulee mutta vauhti on 0km/h. Mainitsin asian Astalle ja jäimme tarkailemaan tilannetta. Kara meni haukku päällä paikalle mutta sitten senkin haukku loppui ja se kierteli Ellyn paikan ympärillä! Ellyn vauhdi edelleen 0 ja Karalla 1-3mk/h. Lähdimme ajamaan paikalle. Pääsimme autolla n150m ja sitten jalkauduimme. Kara tuli heti meitä vastaan mutta Ellyn paikka edelleen sama ja vauhti 0km/h. Kyllä jalat vapisi ja pumppu löi ylimääräistä kun lähdimme suolle Ellyn paikkatietoa kohti. Voi sitä ilonpäivää kun Elly tuli meitä vastaan. Huomasin heti että se oli hyvin nolona mutta sanoin Astalle että antaa niiden etsiä, käydään me katsomassa suppilovahveroita. Olimme nimittäin aivan lähellä paikkaa mistä olen niitä joskus kerännyt. Samalla tarkkailin Ellyä ja huomasin että se meni paikaan nissä oli aivan valtavasti karvaa. Kun pääsimme paikalle oli siellä tällainen näky

Elly oli syönyt mahapuolen ja ilmeisesti Karakin oli siitä osansa saanut. 

Kotona irroitin jäniksen ulkofileet ja leikkasin jalat luuttomaksi. Ei ollut hauleja tai muita vammoja ja lihat olivat siistit! Jäniksen kurkussa ja niskassa oli puremajälkijä. Elly oli suolistanut jäniksen hyvin ja oli siinnä samassa sisäfileetkin menneet parempii suihin. Myös toisen puolen kylkiluut oli syöty, joten odottelimme pitkin iltaa milloin se jänis alkaa pyrkiä ulos Ellyn suolistosta ja kumpaa kautta, mutta hyvin meni ja isompia vatsavaivoja ei onneksi tullut. Elly oli kuin potkupallon nielaisut mutta ruokajonossa kuitenkin kotona ja vettä joi useaan otteeseen illan aikana.